Inkku joutui polvileikkaukseen ristisiteen repeämisen takia. Samalla korjattiin jo aiemmin todettu patella luksaatio. Kumma kyllä, koira ei ollut lainkaan kipeä vaikka ristiside olikin repeytynyt. Oikeastaan ainoa oire oli se, ettei Inkku ottanut seistessä painoa jalalle juuri ollenkaan. Silti vaiva ei estänyt hyppimistä, pomppimista tai juoksemista eikä koira myöskään ontunut. Näin ollen on melko vaikeaa sanoa tarkalleen milloin ja missä tilanteessa vika on syntynyt. Inkkuhan ei ole kovin kipuherkkä ja kova pomppimaan, joten liekö sitten jossain vaiheessa liukastunut?
Tällä sivulla kerrotaan leikkauksesta toipumisesta. Toivottavasti kokemuksistamme on hyötyä muille leikkukseen meneville tai sitä harkitseville. 
6kk leikkauksesta
Kävimme tutkituttamassa Inkun polvet samalla kun silmätutkimus tehtiin. Leikattu polvi pysyy hyvin paikallaan ja lihaksetkin ovat symmetriset. Eli oikein hyvin on parantunut. Eläinlääkärin mukaan voidaan varovasti jo aloitella vähän agilityä, kunhan ei hypytetä koiraa liikaa ja harjoitellaan aina hyvällä alustalla. Tästä siis reippain mielin eteenpäin
Melkein 3 kk leikkauksesta
Eiköhän tässä jo olla voiton puolella Pystymme käymään jo vajaan puolen tunnin lenkkejä ja Inkku kävelee lähes normaalisti, hiukan vaan oikea kylki menee edellä, mutta muuten ihan tavallista ravia. Jumppaamme säännöllisen epäsäännöllisesti edelleen tuota istu-seiso -liikettä, mutta muu jumppa on jätetty koska koira taivuttelee jalkaansa itsekin. Istuminen on vieläkin hieman toispuoleista, mutta kyllä sekin koko ajan suoristuu. Lihaksiakin on saatu jalkaan. Odottelemme uimakelejä 
8. ja 9. Viikko
Toisen fysioterapeutilla käynnin jälkeen Inkku alkoi jo kävellä rentoutuneemmin. Saimme myös uusia jumppaohjeita. Kolmesti päivässä harjoitellaan istu-seiso -liikettä. Istuma-asento on parantunut, mutta yhä edelleen istuu vain toisella kankulla ja kampeaa itsensä ylös tervettä jalkaa käyttäen, mutta pystyyn päästyään ottaa muutaman ns. normaalin askeleen. Enää edistysaskeleet eivät ole kovin huomattavia, mutta jotain sentään on näkyvissä. Nyt mennään jo pieniä matkoja ihan normaalivauhtista ravia neljällä jalalla ja takapään pomputtelu on jonkin verran vähentynyt. Kyllä tämä tästä
6. ja 7. Viikko
Pienen pieniä edistysaskeleita näkyvissä. Kävelyvauhtia Inkku kulkee neljällä jalalla, mutta heti lujempaa mentäessä takajalat siirtyvät laukka-askeleisiin. Fysioterapeutin luona käynti teki oikein hyvää, lihakset rentoutuivat ja liikkuminen helpottui. Inkku osasi olla todella kauniisti ja rennosti terapeutin käsittelyssä ja näytti päätä nostamalla missä kohtaan kävi kipeää. Ensin hierottiin ja sitten kipukohdat käsiteltiin laserilla. Akupunktioneuloja ei käytetty vielä, ettei tule liikaa uutta asiaa yhdellä kertaa. Täytyy kyllä olla ylpeä tuosta kaverista kun niin hienosti antoi hoitaa itseään. Pääsiäisenä käytiin mökillä, ja siellä Inkku käytti kipeää jalkaa huomattavasti enemmän kuin täällä kaupungissa. Jalka oli ilmeisesti pakko ottaa käyttöön epätasaisessa maastossa tasapainon vuoksi. Koiran juostessa hangella ei huomannut mitään että jalkaa olisi koskaan leikattukaan. Kävimme myös pari reissua hiihtämässä että tuli sitä hankiliikuntaa vähän reilumminkin. Harmi kun kaupungista on lumet jo enimmäkseen sulaneet 
Vesisaavissa “uinti” ei myöskään oikein toimi enää kun Inkku tuntuu kyllästyvän siihen viidessä minuutissa kun huomaa että jalat yltävät pohjaan.
5. Viikko
Nyt on alkanut jo näkyä enemmänkin editystä. Inkku käyttää jalkaa kohtuullisen paljon, etenkin sen jälkeen kun laskin saavin täyteen vettä ja annoin Inkun polskutella siinä pitäen itse mahan alta kiinni. Ilmeisesti lihakset ja nivelet siinä jotenkin rentoutuivat ja sen jälkeen onkin mennyt vähän paremmin. Enimmäkseen eteneminen on sellaista että etupää ravaa ja takapää laukkaa/pomppii, mutta onpa se ottanut takajaloillakin muutaman kerran ihan raviaskeleitakin. Makupalalla houkuttelemalla saan Inkun kävelemään neljällä jalalla jonkin matkaa, vaikka kyllä se välillä kävelee niin ihan vapaaehtoisestikin. Päivällä ei olla enää laitettu sitä häkkiin, mutta yöllä kylläkin. Myös fysioterapeuttia ajattelimme kokeilla. Toivottavasti koira on siellä yhteistyökykyinen
4. Viikko
Kauhean paljoa ei olla edistytty, mutta vähän kuitenkin. Onneksi jalka ei enää ole kipeä, ja olemmekin vähentäneet särkylääkkeen käyttöä niin että vain aamuisin annetaan. Silloin tällöin Inkku jopa yrittää kävellä neljällä jalalla, ja leikkiessä ottaa siitä myös tukea. Luulen, että suurin ongelma on hidas eteneminen nilkuttaen kun kolmella jalalla kinkkaamalla pääsee paljon nopeammin. Harmi kyllä, lumi on mennyt vesisateen johdosta liian kovaksi, eikä hangessa ulkoiluttaminen oikein onnistu. Uimaankaan ei pääse. Pitäisi varmaan hankkia iso “kylpyamme” kotiin vesijumppaa varten. Eläinlääkäri antoi myös uusia jumppaohjeita: terveen jalan varpaiden väliin jokin kova esine ja sitten liikkeelle. Laitoinkin ihoteipillä varpaiden väliin pyyhekumin palasen, ja aluksi Inkku käyttikin kipeää jalkaa, mutta sitten lakkasi liikkumasta kokonaan ja pomppi sen mitä täytyy terveellä jalalla. Täytynee vähitellen pidentää aikaa kun tuo leikattu jalka on vielä sen verran heikko ettei sen varassa kauaa jaksa.
3. Viikko
Kävimme eläinlääkärillä poistattamassa tikit. Haava oli siisti ja jalkakin suora, joskin kaikki lihakset kadonneet. Pari päivää meni hyvin, jalkaa jumpattiin kolmesti päivässä, joskin koira liikkui yhä kolmella jalalla. Jumpasta ja kipulääkkeestä huolimatta jalka alkoi kipeytyä jotenkin ja koira piti sitä koko ajan tiiviisti ylhäällä. Eräänä iltana sainkin sitten hammasta ihan kunnolla jumpan yhteydessä. Ikinä ennen en ole Inkkua nähnyt niin raivokkaana, normaalistihan se on kiltteyden perikuva. Siispä seuraavana päivänä lähdettiinkin näyttämään jalkaa leikanneelle eläinlääkärille. Koira rauhoitettiin ja sitten kokeiltiin jalkaa. Polvilumpio oli hyvin paikallaan ja jalka liikkui ihan helposti. Mitään näkyvää vikaa ei havaittu. Eläinlääkäri epäili, että kyse voisi olla siitä että sisällä olevat itsestään sulavat tikit ärsyttävät hermoja. Jalkaa jumpattiin oikein kunnolla ja Inkku sai erityyppistä kipulääkettä. Lisäksi muutettiin kotilääkinnän annostusta. Ihme ja kumma, mutta seuraavana päivänä Inkku oli huomattavasti parempi. Jalka laskeutui alemmas hiukan normaalimpaan asentoon, ja välillä sillä otettiin jopa pieniä askeleita. Kyllä todellakin helpotti!
2. Viikko
Noin viikon päästä leikkauksesta jouduin vaihtamaan uuden tukisiteen. Kyllä jännitti ja pelotti se ensimmäinen kerta ja varmaan vielä toinenkin. Tässä vaiheessa Inkku joutui alkaa pitämään kauluria päässä, sillä en saanut niin tiivistä uudesta siteestä etteikö se olisi päässyt tikkejä nuolemaan. Tästä alkoikin melkoinen rumba. Side valui koko ajan ja parhaimmillaan laitoin sitä takaisin paikalleen kolmesti päivässä. Ja apteekissa piti ravata jatkuvasti hakemassa lisää sidetarpeita. Parin päivän päästä ekasta siteen vaihdosta laskinkin jo päiviä milloin ne saa poistaa :/ Sitten kun löysin paremmin pysyviä siteitä, alkoikin jo olla aika poistaa kääreet lopullisesti…
1. Viikko
Ensimmäisellä viikolla opeteltiin aluksi kulkemaan kolmella jalalla sekä oleskelemaan häkissä. Olin lainannut kaverilta suuren häkin (tarkoitettu saksanseisojalle), jossa Inkun oli määrä viettää suurin osa ajastaan ensimmäisten viikkojen ajan kun liikunta oli kiellettyä. Aluksi tuntui olevan vähän vaikeuksia viettää yöt siellä kun on tottunut nukkumaan sängyssä. Mutta äkkiähän tuo senkin oppi. Toinen ongelma oli sitten tarpeiden teko. Kahdesti tuli pissat omaan häkkiin ja olinkin huolissani että pitääkö side vaihtaa. Se ei kuitenkaan vaikuttanut siltä että olisi kastunut läpi, joten tyydyimme haistelemaan pissanhajuista koiraa kun ei sitä oikein pestäkään voinut. Voi sitä riemua kun ekat pissat ja kakat tuli kotipihalle! 
Ja noita pissoja siivotessa sattui vielä koira karkaamaan ja eiköhän se hypännyt sängylle. Ei juuri menoa hidasta vaikka kolmijalkaisena pomppiikin!
24.2.2004
Inkun jalka operoitiin. Tehtiin uusi ristiside ja korjattiin jo aiemmin todettu patella luksaatio. Leikkaus alkoi klo 12 ja haimme potilaan kotiin klo 16. Leikkaus oli kestänyt noin 2,5 tuntia. Potilas oli kovin väsynyt, mutta illalla jo jugurtti maistui. Kauluri vähän ihmetytti, mutta kolmella jalalla kinkkaaminen onnistui hyvin.
11.2.2004
Kävimme näyttämässä Inkun jalkaa eläinlääkärille. Tutkimukset kestivät reilun tunnin, minä aikana jalat myös röntgenkuvattiin. Koska röntgenkuvissa ei näkynyt mitään ihmeellistä (ei murtumia tai nivelrikkoa, lonkat ok jne), tutkittiin polvea tarkemmin rauhoituksessa, jossa havaittiin sen menevän pois paikaltaan todella helposti mutta eri tavalla kuin patella luksaatiossa. Diagnoosi: ristisiteen repeämä. Varasin leikkausajan seuraavana päivänä.
